keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Toimituksen kootut


Team Barracuda -sarjakuvan aloittavan kappaleen, "Sharp as Knives" ensimmäinen osa julkaistaan perjantaina 15.9.2017 kotisivuillamme (www.charliessurfingteam.com). Sen kunniaksi päätimme raottaa salaisuuksien verhoa ja päästää teidät jo lueskelemaan tuotantotiimimme koottuja lausahduksia. Kyseessä on yksityinen "Toimituksen kootut" -kokoelmamme, johon kokoamme sarjakuvaprosessin aikana ilmoille päässeitä vahinkolausuntoja.

Charlie's Surfing Team -projektin tarkoitus on ollut avata sarjakuvantekemisen prosessiin liittyviä vaiheita ja paljastaa, mitä työstäminen pitää sisällään. Näistä lausunnoista huomannettekin, ettei kaikki aina mene putkeen tai onnistu timanttisesti  - sehän on vain osa prosessia.
Tässä siis exclusive-kurkistus salaisiin kansioihimme, jonne olemme tallettaneet unohtumattomimmat  möläytyksemme ❤︎


Rakkain terveisin,






tiistai 16. toukokuuta 2017

Per aspera ad astra



"Pes aspera ad astra (Vaikeuksien kautta tähtiin)" -Seneca  


Tällä hetkellä tapahtuu paljon. Saimme juuri ripustettua ensimmäisen näyttelymme Lappeenrannan Me-Talolle, seuraavakin häämöttää jo kuukauden päässä. Sneak peekinä tulevista vaiheistamme kerrottakoon, että tällä hetkellä mm. työstämme materiaalia nettisivujamme varten, jotta voisimme, noh, julkaista itse sarjakuvaakin ❤︎ 

Team Barracudan konsepti ei ehkä aukea ensilukemalta; 

"After lifen käsite saa uuden merkityksen 15-vuotiaan Howien paiskautuessa itsemurhansa yhteydessä vuosikymmeniä taaksepäin. Robottisodan uhka väreilee ilmassa, mutta onneksi Team Barracuda -erikoisoperaatioon valikoituu vain kymmenen parasta miestä - tai naista tai määrittelemätöntä. [- -] Robottien kanssa yhteen ottaneen Lynxtonien aatelissuvun viimeiseksi jäänyt Adrian teroittaa kyntensä ja on valmiina kostoon - kunhan armeijan hernekeittoa saa myös gluteiinittomana." 

Tulemme vetämään mattoa lukijoidemme alta ihan tarkoituksellisestikin, mutta jotta pääsisitte edes auttavasti sisälle konseptiin, olemme tuottaneet iloksenne valtavia määriä taustamateriaalia. Näiden kuvien, tekstien ja konkreettisten ohjekirjojen avulla löydätte kyllä tienne tarinan sisään (ja ulos ja ympäri ja läpi). Jo täältä blogin puolelta löytyy jos jonkinmoista karttaa ja hahmoesittelyä, mutta koska mokailu on inhimillistä ja perille voi löytää vain ensin eksymällä, lisää on tietenkin luvassa. Ennen kuin heivaamme teidät tarinan syövereihin, syötämme someen mm. uudistetut hahmoesittelyt. 

Team Barracuda -erikoismissio on matka niin hahmoillemme kuin meille tekijöillekin. Jotta ymmärtäisitte, mistä on lähdetty ja miten kauas (jo nyt) on tultu, tässä tiimin lääkintämiehen eli Prinssin (alkuperäinen nimi Star Man) sotilaskorttihahmotelmat vanhimmasta (tammikuu 2016) uusimpaan (toukokuu 2017): 










Kauas on todellakin pitkä matka. Valtavasti lisää materiaalia löytyy myös muilta tileiltämme, kuten Instasta, Twitteristä ja Facesta! Uusinta uutta odotellessa onkin hyvä pläräillä vaikka aiempia blogitekstejä. Tästä on taas hyvä surffata eteenpäin, joten #letsgo! 












sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Kolmen päivän ja kolmen yön kaaos


Tasan 365 päivää sitten kävelimme juhlista kotiin pitkin pimeää metsätietä. Kenelläkään meistä ei ole täydellisiä muistikuvia illan lopullisesta keskustelusisällöstä, mutta seuraavana aamuna heräsimme varmoina aikeistamme: lastasimme reppumme täyteen juhlista jääneitä tähteitä, viiniä ja vaihtovaatteita. Lähdimme työpisteellemme Jyväskylän keskustan tienoille. Avasimme eväspussimme ja viidensadan arkin paperipakkauksen. Alkoi kolmen päivän ja kolmen yön kaaos. 


Sarjakuvamme on tällä hetkellä siinä pisteessä, että omistamme satoja sivuja luonnoksia ja vähintään yhtä monta liuskaa taustatietoja. Käsikirjoitukset jokaisen luvun osalta istuvat kauniisti yhteen ja hahmot omine epätäydellisyyksineen ovat rakentuneet toimiviksi kokonaisuuksiksi. Väliin on kuitenkin mahtunut upeiden onnistumisten lisäksi myös karseita epäonnistumisia ja harhalaukauksia. Tähän blogipostaukseen olemme iloksenne koonneet puistattavia prosessikuvia matkan varrelta: 


Alussa oli paperi, kynä ja ajatus... Nojoo, mitä sitä huijaamaan. Kynä ja paperi, eikä oikeastaan sen enempää. 




Valmiiseen maailmaan oli helppo luoda hierarkia. Ja by that we mean kolmion piirtämistä. 






... Sekä sen edustajat. Päähenkilömme, Adrianin, matka tiivistettynä: 




 Loppuun kokosimme nähtäväksenne valikoidut juhlakuvamme ❤️ Instan puolella seuraajamäärä lähentelee tällä hetkellä tasan tuhatta, joten uusinta erikoiskuvaa odotellessa:









Tästä on hyvä jatkaa kohti uusia onnistumisia! Lisää luonnoksia ja vanhoja kuvia löytyy myös muilta kanaviltamme, joten projektin etenemistä kannattaa seurailla myös Instan, Facen ja Tumblrin puolella. Erityisen paljon luonnoksia löytyy Team Leaderien omilta tileiltä Instasta, joten käykääpä tsekkaamassa @cst_jaaprinsessa, @cst_pikkuveli, @cst_lady, @cst_tonnikala@cst_macho ja @cst_rumba ❤️ Takana ei ole vain kolmen päivän ja kolmen yön kaaos, vaan kokonaisen vuoden sekasorto. Eikä loppua näy ❤️










tiistai 14. maaliskuuta 2017

Tänään olen vahvempi kuin eilen




Pari kuukautta sitten nousin selinmakuulta istumaan. Ja laskeuduin alas. Nousin taas. Laskeuduin. Ja jäin selälleni makaamaan. Pyörrytti ja itketti. Vatsalihasliikkeet ovat olleet akilleenkantapääni niin kauan kuin jaksan muistaa, enkä epätoivoisesta treenaamisesta huolimatta tunnu pääsevän edes keskivertotasolle. Se tuntuu pahalta, sillä olen tottunut onnistumaan. Vielä pahemmalta tuntuu aloittaa aina alusta ja tietää, ettei tälläkään kertaa tule suoriutumaan sarjan loppuun asti. Siispä  tälläkin kertaa kierähdin ympäri ja ryhdyin punnertamaan — se tuntui turvallisemmalta, sillä käsilihassarjoja en ole koskaan jättänyt kesken. 

Suihkussa mietin jo seuraavaa päivää: “Huomenna olen yhtä heikko kuin tänään.” Ja se oli ihan totta. Huominen tuli, enkä edes
yrittänyt. Lattialla maatessani mietin vaihtoehtojani: joko itken ja teen koko sarjan, tai sitten jätän vatsat väliin — tänäänkin. Pelko epäonnistumisesta vei voiton. En halunnut pakottaa itseäni sellaiseen, johon en edes uskonut pystyväni. 

Vasta muutama viikko sitten tajusin, ettei aina ole pakko jaksaa koko sarjaa. Jälleen kerran kattoa katsellessani kuulin omat ajatukseni: “Tänään olet yhtä heikko, kuin eilen. Huomenna olet yhtä heikko, kuin tänään. Mutta jos nyt teet edes puolikkaan sarjan, olet vahvempi kuin eilen. Ja huomenna olet vahvempi kuin tänään.” 

Aina kyse ei kuitenkaan ole lihaskunnosta. Joskus kyse on koulutöistä, harrastuksista tai jostain aivan muusta. Olen itse jättänyt monia asioita tekemättä, sillä pelkään liikaa etukäteen, etten tule pääsemään täydelliseen lopputulokseen. Uuden tai vaikean äärellä ei kuitenkaan kannata luovuttaa — ellei sitten halua luovuttaa aina jatkossakin. Yksikin askel kohti mahdottomalta tuntuvaa päämäärää on jo suurempi saavutus kuin totaalinen luovuttaminen. Toiset kutsuvat tällaisia askelia välitavoitteiksi, itselleni ne ovat yksinkertaisesti vain mielettömiä onnistumisia. 


Tänään nousin istumaan. Ja laskeuduin alas. Tein niin viisi kertaa enemmän kuin viime viikolla. Tällä viikolla olen siis vahvempi kuin viime viikolla, tänään  olen vahvempi kuin eilen. Tänään tein koko sarjan ja vähän enemmänkin, sillä se tuntui sopivalta uusille voimavaroilleni. Istumaannousut on helpompi aloittaa, sillä olen antanut itselleni luvan olla tekemättä sarjaa kokonaan — nykyään en sellaista tosin tarvitse. Nykyään jaksan loppuun asti. 








keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Tartu unelmiisi ja tee niistä totta



Unelmat on siitä hassuja juttuja, että kaikilla on niitä mutta aika harva loppupeleissä uskaltaa kuitenkaan lähteä niitä toteuttamaan. Tosiasiassahan se ei (useimmiten) vaadi muuta kuin vähän duunia ja vaivannäköä, mutta silti olen itsekin aina välillä huomannut saavani kovin vähän aikaan sillä rintamalla.

Monelle omat unelmat saattavat tuntua joko ylitsepääsemättömän suurilta tai muuten vain vaikeilta lähteä toteuttamaan. Meidänkin hahmoilla on elämissään niin isoja juttuja, ettei niiden hoitaminen ole aina ihan sieltä yksinkertaisimmasta päästä. Yksi haaveilee ehkä ehjästä ja rakastavasta perheestä, toinen unelmoi että pääsisi köyhyydestä vähän parempiin oloihin. Jollekin se elämän suurin haave on saada olla avoimesti sitä mitä on rakastamansa ihmisen kanssa, ilman yhteiskunnan paheksuntaa.

Allekirjoittaneella menee onneksi hyvinvointi-Suomessa niin hyvin, että omat unelmat ovat vähän helpommin toteutettavissa. Eilen yksi niistä toteutui, kun sain ihan megasiistin mahiksen omalla alalla mediahommissa kouluni kautta: pääsin tsekkaamaan Tom of Finland –leffan ennakkoon pressinäytöksessä ja vieläpä haastattelemaan Dome Karukoskea ja nimiroolia vetävää Pekka Strangia koulumme verkkolehteen!

Paitsi että Touko Laaksonen on taiteineen mulle itselleni ihan valtava inspiraationlähde, edustaa hän myös eräänlaista jumalhahmoa koko Charlie’s Surfing Teamille. Laaksosen taide rikkoi aikoinaan juuri niitä rajoja, joiden puolesta mekin yhä edelleen taistelemme tänä päivänä. Ihmisarvo, seksuaalisuus ja omanarvontunto ovat niin perustavanlaatuisen tärkeitä asioita, että niiden pitäisi olla itsestäänselvyys. Laaksonen sai paljon aikaan, mutta vielä riittää hommia. Mekin yritämme kantaa oman pienen kortemme kekoon. Juuri siksi, että työ ihmisarvon puolesta on niin tärkeää. Minulla on ehkä mahdollisuus toteuttaa unelmani tässä maailmassa, mutta kaikilla ei vielä ole, vaikka pitäisi.

Takaisin omaan pienimuotoiseen unelmaani: Tom of Finland -leffa oli täydellinen. Haastattelu oli täydellinen. Kaikki oli täydellistä, kuten asiat usein ovat silloin kun unelmista tulee totta. Minun unelmani toteuttaminen ei vaatinut muuta kuin tilaisuuteen tarttumista, oikeisiin ihmisiin tutustumista ja vapaaehtoisiin kouluprojekteihin osallistumista. Toki myös sattumalla ja tuurilla oli paljonkin tekemistä mahdollisuuden kanssa, mutta lopulta kaikki lähtee aina itsestä.

Pidä siis silmät avoinna tilaisuuden varalta äläkä hemmetti soikoon päästä sitä menemään sitten kun se osuu kohdalle. Siistejä juttuja tapahtuu koko ajan, mutta eivät ne tule hakemaan sinua kotoa. Tee niistä totta.

–  Macho


PS. Käykää katsomassa se Tom of Finland! <3