tiistai 14. maaliskuuta 2017

Tänään olen vahvempi kuin eilen




Pari kuukautta sitten nousin selinmakuulta istumaan. Ja laskeuduin alas. Nousin taas. Laskeuduin. Ja jäin selälleni makaamaan. Pyörrytti ja itketti. Vatsalihasliikkeet ovat olleet akilleenkantapääni niin kauan kuin jaksan muistaa, enkä epätoivoisesta treenaamisesta huolimatta tunnu pääsevän edes keskivertotasolle. Se tuntuu pahalta, sillä olen tottunut onnistumaan. Vielä pahemmalta tuntuu aloittaa aina alusta ja tietää, ettei tälläkään kertaa tule suoriutumaan sarjan loppuun asti. Siispä  tälläkin kertaa kierähdin ympäri ja ryhdyin punnertamaan — se tuntui turvallisemmalta, sillä käsilihassarjoja en ole koskaan jättänyt kesken. 

Suihkussa mietin jo seuraavaa päivää: “Huomenna olen yhtä heikko kuin tänään.” Ja se oli ihan totta. Huominen tuli, enkä edes
yrittänyt. Lattialla maatessani mietin vaihtoehtojani: joko itken ja teen koko sarjan, tai sitten jätän vatsat väliin — tänäänkin. Pelko epäonnistumisesta vei voiton. En halunnut pakottaa itseäni sellaiseen, johon en edes uskonut pystyväni. 

Vasta muutama viikko sitten tajusin, ettei aina ole pakko jaksaa koko sarjaa. Jälleen kerran kattoa katsellessani kuulin omat ajatukseni: “Tänään olet yhtä heikko, kuin eilen. Huomenna olet yhtä heikko, kuin tänään. Mutta jos nyt teet edes puolikkaan sarjan, olet vahvempi kuin eilen. Ja huomenna olet vahvempi kuin tänään.” 

Aina kyse ei kuitenkaan ole lihaskunnosta. Joskus kyse on koulutöistä, harrastuksista tai jostain aivan muusta. Olen itse jättänyt monia asioita tekemättä, sillä pelkään liikaa etukäteen, etten tule pääsemään täydelliseen lopputulokseen. Uuden tai vaikean äärellä ei kuitenkaan kannata luovuttaa — ellei sitten halua luovuttaa aina jatkossakin. Yksikin askel kohti mahdottomalta tuntuvaa päämäärää on jo suurempi saavutus kuin totaalinen luovuttaminen. Toiset kutsuvat tällaisia askelia välitavoitteiksi, itselleni ne ovat yksinkertaisesti vain mielettömiä onnistumisia. 


Tänään nousin istumaan. Ja laskeuduin alas. Tein niin viisi kertaa enemmän kuin viime viikolla. Tällä viikolla olen siis vahvempi kuin viime viikolla, tänään  olen vahvempi kuin eilen. Tänään tein koko sarjan ja vähän enemmänkin, sillä se tuntui sopivalta uusille voimavaroilleni. Istumaannousut on helpompi aloittaa, sillä olen antanut itselleni luvan olla tekemättä sarjaa kokonaan — nykyään en sellaista tosin tarvitse. Nykyään jaksan loppuun asti.